Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Oksaltani sukellan

" Järven takaa siintää maisema verraton.
Sinne tahtoisin liitää, olla lintu peloton.
Oksalle istuisin, järveä katsoisin.

Vesi kaunis, puhtahin. 
On sen väri, mitä sinisin.
Voi vesi puhdistaa.
Se mielen voi kirkastaa.

Järveä siivilläin kosketan,
syntini tunnistan.
Tahrat elämän pesen suliltain.
Jätän ne jälkeeni kyyneleeksi kalojen.

Jos päätänkin sukeltaa niin pyydän, mua ohjeista
kuinka pääsen takaisin lentoon,
ulos kyyneileistä ja murheista.

Rohkeutta se paljon se vaatii,
ehkä pinnan alla vaara vaanii.
Eikä tiedä mitä kohdata saa,
ennen kuin pinnan alle sukeltaa.

Pienen pieni lintunen, peloton ja poloinen,
lentoon takaisin pyrähtää. Tuntee suurta onnea,
kun ihmislapsen unelman saa hän toteuttaa.

Voihan haaveet todeksi muuttua,
jos lentoon lähdet ja vapautat mieles.
Joudut ehkä ensin sukeltamaan.
Mutta älä pidätä hengitystä
vaan anna mennä. 
Voisit olla lintunen. Apu toisen ihmisen."

-Tiina Taikasiipi


Syyskuu on ollut elämän pohtimista ja tutkimista. Se on antanut haasteita, mutta olihan jo energiaennusteissa puhuttu syyskuun olevan jälleen voimallinen kuukausi. Minulle se on ollut voimakkain (verrattuna kesän energioihin). 
Kirjoitin talvella runon vertaukuvallisesti menneisyyden kohtaamisesta. Olisikohan tärkeintä kuitenkin hyväksyä se tilanne missä on? Olisipa se puun oksalla seuraamassa etäältä tai veden tunteikkaassa syleilyssä niin tärkeää on hengittää tietoisesti, tuoda hetkeen läsnäoloa. Ja toisinaan on hyvä kerätä voimia oksalla, jotta jaksaa sukeltaa. <3

Ihanaa viikkoa! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti