Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Runo




Oi, nytkö se hetki koittavi meille, syrjässä matkaansa tehneille?
Askeleet kenties harhailleet, mutta lopulta perille ovat ne löytäneet.
Tunsin sen hänen katseesta, taidan olla rakastumassa.
Hymyili valoaan maailmaan, soi lisää rakkautta minun valtakuntaan.
Pyysi hän tarttumaan käteensä ja luottamaan,
en pistänyt vastaan.
Sydämeni melkein syrjällään, rakkaudesta se alkanut
on täyttymään.

Huomasitko paisteen auringon; sen lämmön ja tuoksun kutsuvan?
Se voimakkaammin tuntuu kuin viima ja kylmä pohjolan.
Avaa silmäsi ja sydämesi; tuntemaan ja kuulemaan.
Ota käteni vastaan, se sinuakin nyt kannatella jaksaa.
Löysää rakkaani huppusi nyöri, laske mielesi kahleet.
Ei pelolla ole valtaa, kun matkaan päätät alkaa.


-Tiina Taikasiipi 26.5.2015  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti