Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kevään ihanat uudistukset


Kevät - uudistumista ja kasvua?

Olen katsellut ikkunoistani ulos tämänpäiväisen vesisateen vuoksi. Nyt illasta sade on jo loppunut. Katselen vihreitä nurmia ja puiden orastavia lehtiä. Kesä on jo kynnyksen toisella puolen ja alkukeväästä on jäljellä pienet, hentoiset muistot. Olen viettänyt enemmän aikaa luonnossa, kuin koskaan ennen. Nytkin se kutsuu minua. Keijut ja puut kutsuvat minua. Kenties ne aavistavat kaipuuni luonnon syleilyyn. Kaikki tämä vihreys ja kasvillisuus ovat pohdituttaneet minua. Olen miettinyt kuinka paljon yhteisiä piirteitä omaamme ihmisten, eläinten ja luonnon kanssa vuodenaikojen mukaan. Oletko pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea mielesi ja kehosi käy läpi kevään aikana? <3 

Kevät on ehdottomasti uusiutumisen aikaa. Raskaat lumikerrokset sulavat pois ja maa paljastaa jälleen maaperänsä. Silloin tulevat esiin luonnon omat kuolleet ja elävät kasvinsa. Esille tulevat myös ihmisten heittämät roskat ja eläinten jätökset. Linnut alkavat palata talvimatkoiltaan. Oravat, koirat ja jänikset vaihtavat kesäturkkiinsa. Kuinka ollakaan, mekin alamme riisua vaatteita päältä ja paljastamme ehkä hieman enemmän sitä sisintä olemusta, jota olemme talven ajan työstäneet enemmän omissa oloissa ja vaatteilla niitä peitelleet. Mielestäni voisi sanoa jokaisen kevään antavan meille uusia hyviä puolia löydettäväksi itsestä. Olisiko kevättä otollisempaa aikaa nauttia siitä pisteestä, johon olemme elämässä päässeet?

Kevään mukana saapuu myös valoisuus ja lämpö. Aurinkokunnassamme olevien planeettojen sijainnit hieman vaihtuvat ja saamme osaksemme enemmän auringon valoa ja lämpöä. Tähdet piiloutuvat suorilta katseilta, mennen niiden luo jotka niitä enemmän tarvitsevat. Eläimiä alkaa herätä talviunilta. Monille meistä se tuo aimoannoksen lisää jaksamista omiin harrastuksiin, perhe-elämään tai töihin. Öisin ehkä nukkuu vähemmän, mutta kokee silti olevan levännyt ja täynnä energiaa yön jäljiltä. Ihmeellistä, miten valoisuus voi vaikuttaa mieltä piristävästi. Koen herääväni keväisin kukkaan, joka hieman sulkeutuu syksyisin nuppuunsa lepäämään ja keräämään voimiaan. Valoisuuden voi siis ajatella myös mielen valoisuutena. Keväällä voi pulputa luovuus, ideat ja projektit syntyvät mieleen odottaen tekijäänsä. Talven rajoitukset ovat valaistuneet mahdollisuuksien tieltä.

Ehkäpä lempihuomioni on kuitenkin jää, joka sulaa keväisin vesistöjen pinnalta paljastaen voimakkaat virtaukset ja peilikuvajaiset tyynelle säälle. Virtaavat vedet elävöittävät paikoillaan olleen maiseman antaen siihen myös tunteiden syvyyttä ja puhtautta, jota talven on ehkä jo kaivannutkin. Mikä mahtava ääni pääsee jälleen valloilleen? Ei turhaan sanota ihmisillä tai eläimillä olevan kevättä rinnassa. Kyllä silmäkulmista löytyy sellainen pilke ja rinnasta lähtee palava flirtti, jota on hetken aikaa piilotettu. Haaveet leijuvat mielistä muodostaen palasta todellisuudesta. Ja kun tunteet käyvät jälleen raskaiksi kantaa - sataa vettä taivaalta puhdistaen huolet ja murheet, yhtä uudelleen ja uudelleen. Muistatko vielä kuinka puhtaalta ja uudelta tuntuukin kävellä luonnossa vesisateen jälkeen? 

Olisiko mahdollista antautua virran mukaan hetkeksi tai pidemmäksi? Myöntyä vesisateen pestäväksi ja tuntea jälleen elävänsä. Antautua pienille hetkille, joista muodostuu kokonaisuus. Tunnet virtauksen siitä, kun asiat tuntuvat sydämessäsi oikeilta ja ne kutsuvat sinua mukaansa. Joko olet siellä? Voitko huomata että olemme ehkä enemmän yhteydessä toisiin ja ympäristöön, kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti